Web3 demokratian pelastajana – Miten se olisi mahdollista?
Tänään vietetään kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi. Samalla kun maailma on globaalien kriisien ja sosiaalisen median mullistusten hampaissa, moni miettii voisiko Web3 olla myös demokratian pelastus?
Lohkoketjuteknologia tarkoittaa ennen kaikkea hajautettua verkkoa, eli sitä ei voida kontrolloida tai säännellä minkään keskitetyn toimijan, kuten Keskuspankin tai jättiyhtiön, kuten Googlen toimesta. Tämä antaa toivoa niille, joiden mielestä demokratia ja sen pelastaminen vaatii äänestysjärjestelmän perustavanlaatuista uudistamista.
Hahmotellaksemme sitä, miten lohkoketju ja Web3.0 voisivat muuttaa äänestystapaamme, voimme tarjota kaksi esimerkkiä siitä, miltä äänestäminen voisi tulevaisuudessa näyttää:
- Vaalien jälkeen äänestäjät voivat seurata pitävätkö edustajat lupauksensa, ja jos eivät pidä, äänen voisi siirtää helposti toiselle edustajalle kesken vaalikauden.
- Lohkoketjussa äänestäminen antaisi yhdelle äänestäjälle mahdollisuuden antaa äänensä useammalle, kuin yhdelle ehdokkaalle.
Varsinkin tällä hetkellä, kun vallassa oleva hallitus on syönyt vaalilupauksen toisensa jälkeen, vaalien uudelleen järjestäminen saattaa tuntua monesta houkuttelevalta ajatukselta. Ja tämän mahdollistava teknologia on jo olemassa.
Web3:n vahvuus nähdään demokratian puolustajana juuri siinä, että lohkoketjun myötä kansalaisille avautuisi huomattavasti läpinäkyvämpi ja aktiivisuudesta palkitsevampi demokratia.
Voiko osallistava päätöksenteko olla demokratian uusi tuleminen?
Lohkoketjuteknologiaa hyödynnetään jo päätöksenteossa esimerkiksi yrityksissä. Tällaisia yrityksiä, joissa ei ole keskitettyä johtoa, kutsutaan hajautetuiksi organisaatioiksi, eli DAO:iksi (Decentralized autonomous organization).
Tällaisissa yrityksissä kaikki niiden toimintaan osallistuvat henkilöt saavat mahdollisuuden osallistua yrityksen päätöksentekoon sen sijaan, että olisi pieni ryhmä päättäjiä, jotka päättävät yhtiön käytännöt ja suunnan. Näiden yritysten toiminnan jatkuminen erilaisesta lähtökohdasta huolimatta antaa positiivisia viitteitä siitä, että tätä lähestymistapaa voitaisiin hyödyntää myös demokraattisissa vaaleissa.
Suurimpana haasteena tässä on kuitenkin se, että vielä vuonna 2023 ei olla saatu aikaiseksi edes digitaalista äänestystä vaaliuurnilla käymisen rinnalle. Sen sijaan, että pohdittaisiin digitaalista äänestämistä ja sen teknologisia haasteita, nyt meillä on mahdollisuus hypätä kokonaan tämän askelman yli.
Web3 pystyisi vastaamaan äänestysteknologian saralla erityisesti läpinäkyvyyteen, rehellisyyteen ja aktiivisuuteen liittyviin kysymyksiin. Ja toisin, kuin usein väitetään, Web3:ssa äänestäminen voisi olla huomattavasti turvallisempaa. Tämän takaavat älysopimukset, jotka tekevät yrityksistä vaikuttaa äänestystuloksiin täysin turhanpäiväisiä.
Lisäksi äänestysten tulokset voitaisiin nähdä välittömästi, ja äänestyksistä kerättyä dataa, kuten äänestykäyttäytymistä ikäryhmittäin jne. päästäisiin analysoimaan samantien. Teknologia on jo kehittynyt sen verran pitkälle, että sitä on ehditty kokeilla ympäri maailman esimerkiksi Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Japanissa, Brasiliassa ja Etelä-Koreassa.
Pienten toimijoiden ääni esille
Ihmisoikeuskeskuksen Helsingissä tiistaina 17.10. järjestämässä ‘Oikeus Tulla Toimeen’ -seminaarissa tuotiin esille monia epäkohtia, joihin esimerkiksi vammaisjärjestöt olivat törmänneet hallituksen budjettiriihen aikana.
Vammaisfoorumin Sari Kokko toi puheenvuorossaan esille, että vammaisjärjestöjä kuultiin ainoastaan yhden päivän ajan, jonka perusteella budjetin leikkauksista päätettiin. Puheenvuoroissa tuotiin ilmi myös se, että äänestysprosentti on kaikkein alhaisin vähätuloisten keskuudessa.
Web3:n ja lohkoketjun avulla äänestykset ja esimerkiksi budjettileikkauksiin liittyvät mielipidekierrokset ja lausunnot olisi voitu toteuttaa reaaliajassa, läpinäkyvästi ja sitouttaen päättäjät tehtyjen päätösten taakse.
Muutaman henkilön kuulemisen sijasta hallitus olisi voinut järjestää esimerkiksi kattavan kyselyn alan järjestöjen keskuudessa, jolloin koko kentän mielipide ja massojen voima olisi kenties saatu paremmin esille – julkisesti ja läpinäkyvästi.
Web3 latoo edustajalle enemmän vastuuta äänistään
Kuten tiedämme, vaalilupausten tekeminen ja niiden pitäminen ovat kaksi hyvin eri asiaa. Samalla kuitenkin kuulemme, kuinka hallitukseen päässeet ja sen jälkeen sanansa syöneet edustajat käyttävät äänisaalistaan perusteena sille, että he ovat kansan valitsemia, ja näin ollen vastuussa äänestäjilleen. Ristiriitaista, eikö?
Lohkoketjuteknologiaa käyttämällä edustajalla on riski menettää paikkansa, jos hän ei pidä vaaleissa tekemiään lupauksia, sillä äänestäjä voisi tällöin kesken vaalikauden siirtää äänensä jollekin toiselle edustajalle. Riski äänien, ja näin ollen myös vallan menettämisestä kesken kauden korostaisi edustajien vastuuta äänestäjiään kohtaan. Valta siirtyisi tällöin oikeasti kansalle kokoaikaisesti, eikä vain kerran neljässä vuodessa.
Toki Web3 -äänestämisessä on myös se puoli, että lohkoketjussa kuka vain voi nähdä, kuka on äänestänyt ketäkin. Mutta samalla kun vaalisalaisuus alkaa siirtyä myyttien puolelle varsinkin nuorempien sukupolvien keskuudessa. Oman äänen antamista ei tarvitsisi enää myöskään hävetä, koska sen voisi siirtää toiselle edustajalle kesken vaalikauden.
Edustajien olisi lisääntyneen vastuun lisäksi myös mahdollista pitää helpommin yhteyttä äänestäjiinsä Web3-teknologian avulla. Näin he todella voisivat edustaa omia äänestäjiään heidän haluamallaan tavalla. Tämä voisi suuressa kuvassa lisätä myös poliittista aktiivisuutta kansan keskuudessa.
Tähän yhtälöön voidaan vielä yhdistää hajautettu sosiaalinen media, eli DeSo, joka sallii entistä avoimemman ja reaaliaikaisemman vaikuttamismahdollisuuden myös sosiaalisen median puolella. Lue lisää DeSo:sta tästä.
Miten kävisi henkilövaaleille?
Tällä hetkellä äänensä voi vaaleissa antaa vain yhdelle henkilölle. Mutta onko asian pakko olla näin demokratiassa? No ei tietenkään. Sen sijaan lohkoketjuteknologian myötä äänestäjät voisivat äänestää useampia edustajia toimimaan tietyillä osa-alueilla, joissa heillä nähdään olevan kyvykkyyttä toimia.
Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että digitaalisten rahakkeiden myötä äänestäjä voisi antaa äänensä esimerkiksi hänen mielestään parhaalle ehdokkaalle hoitamaan puolustuspolitiikkaa, sekä toiselle ehdokkaalle, jolla nähdään olevan kykyä vastata sosiaali- ja terveyspalveluista.
Lisänä tähän voitaisiin ottaa sellainen kanta, että jos joku saa erityisen suuren määrän ääniä esimerkiksi puolustuspolitiikan saralla, tällä ehdokkaalla olisi tällöin myös enemmän äänivaltaa kyseisen osa-alueen päätöksenteossa. Ja myös päinvastoin, eli pienempi äänisaalis tietyllä osa-alueella antaisi vähemmän äänivaltaa päätöstenteossa.
Lohkoketjuilla on potentiaalia muuttaa demokratiaa
Web3 -teknologioihin pohjautuvien äänestysjärjestelmien etuna nähdään ennen kaikkea se, että ne voisivat osallistaa ja aktivoida jo aktiivisia äänestäjiä entisestään, ja saada nukkuvia äänestäjiä “nousemaan sängystä”. Tämä johtuisi siitä, että avoimemman ja läpinäkyvämmän äänestysteknologian myötä äänestäjistä ei enää tuntuisi kuin heidän äänensä menisivät hukkaan.
Ja kun äänestäjän äänellä olisi enemmän painoarvoa, se antaisi äänestäjälle sellaisen olon, että hän pääsee oikeasti olemaan osa päätöksentekoa, ja että hänellä on vaikutusvaltaa. Kaikki tämä toimisi demokratiaa vahvistavana tekijänä.
Lohkoketjuteknologia ja erityisesti Web3 ovat kuitenkin vielä kehitteillä, joten niiden turvallisuus erityisesti tietoturvan saralla kohtaa edelleen suuria haasteita. Esimerkiksi Yhdusvalloissa testattu VOATZ-sovellus paljasti useita tietoturvaan liittyviä riskejä.
Nämä vuonna 2020 löydetyt haasteet voidaan kuitenkin ratkaista kehittämällä äänestyksiin käytettävien sovellusten auditointimenetelmiä vastaamaan tarvittavia tietoturvatasoja. Teknologian kehitys on tänä päivänä hyvin nopeaa, ja mitä enemmän lohkoketjuäänestämistä testataan, sitä varmemmaksi ja toimivammaksi sitä saadaan kehitettyä.
Vaalijärjestelmämme alkaa olla aikansa elänyt, varsinkin näin sosiaalisen median aikakaudella, joten sen kehittämiselle demokratian säilyttämiseksi olisi kysyntää. Se, onko Web3 nimenomaan ratkaisevassa asemassa tässä kehitystyössä jää vielä nähtäväksi.
